Suomessa ei tunneta diagnoosia työuupumus, sen perusteella ei myöskään myönnetä sairaslomaa, Uuden Suomen artikkelissa "Suomalaisten masennus on oikeasti työuupumusta" http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/61674-professori-tasta-vaietaan-suomessa-masennus-johtuu-yleensa-tyosta#.Uhgb2Jtl3H5.facebook professori Petteri Pietikäinen (alkuperäinen kirjoitus: http://www.jhl.fi/ejulkaisut/motiivi/2013_08_Motiivi/ ) epäilee suurimman osan suomalaisten masennuksesta johtuvan juuri työuupumuksesta.

Ajattelin heti, että toivottavasti professori tarkoittaa, että työuupumus kirjataan meillä masennukseksi, jotta työntekijä pääsee hetkeksi sairaslomalle ja vetämään henkeä eikä sitä, että työssä väsyminen itsessään voidaan luokitella masennukseksi. Uskon professorin tarkoittaneen juur tätä vaikka otsikko onkin aika raflaava.

Masennus, kun sattuu olemaan sairaus. Aivotutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että masentuneiden ihmisten hermovälityksessä on sairauteen liittyen poikkeavuuksia ei-sairastaviin henkilöihin verrattuna. Työuupumus taas on seurausta jostain, huonosta työympäristöstä, liiallisesta työkuormasta, ammattitaidottomista esimiehistä, työpaikkakiusaamisesta jne.

Mielestäni ei tule sekoittaa vakavia masennustiloja, joista kärsii n.5% suomalaisista tavalliseen elämäntilanteiden aiheuttamaan ahdistukseen, väsymykseen tai vaikka vitutukseen. Masennus sanan käyttö on laajentunut käsitteeksi kaikesta tästä vaikka masennus todellisuudessa on vaikea ja usein järjellä selittämätön sairaus, joka iskee onnelliseenkin ja elämäänsä tyytyväiseen ihmiseen, jonka parantaminen on haasteellista juuri tämän yleistyneen masennussanan vijelylle.

Uupunut ihminen tarvitsee lepoa ja kuten professori artikkelissaan mainitseekin, tällöin hoitokeinoina on työympäristön ja rakenteiden muutokset, huomion kiinnittäminen työntekijöiden hyvinvointiin työpaikoilla.

Masentuneen ihmisen hoitokeinot ovat jokseenkin toisenlaiset. Lääkitys ja psykoterapia, sähköhodoillakin saadaan hyviä tuloksia.

Kummassakin tapauksessa myös oman elämän hallinta on osa hoitoa; työuupumuksessa lähinnä työelämän muutokset, liikunta ja riittävä lepo ja mm. päihteiden käyttön rajoittaminen. Masentuneen hoidon ylläpitohoitoon (masennuksen toipumisvaiheen ja mahdollisen uuden sairastumisvaihen välinen aika) kuuuluvat nämä samaiset hoitomuodot, mutta masentuneen akuuttiin hoitoon ei tällainen auta vaan lääkkeet ovat ensiarvoisen tärkeitä ja lääkemyönteisyys, joilla vaikutetaan aivojen väittäjäaineiden toimintaan sekä psykoterapia, jossa ihmisen on tarkoitus mm. purkaa tuntemuksiaan ja opetella keinoja tunnistamaan masennuksen ensioireita, tarpeeksi varhaisen hoidon saamiseksi.

Masennusta sairastavien tulisi saada hoitoa varhaiessa vaiheessa, jotta masennus ei pääsisi vakavasti vaikuttamaan ihmisen toimintakykyyn. Kun työuupumusta ja masennusta ei erotella tarpeeksi ja työuupumusta ei luokitella sairasloman arvoiseksi, tilanne on vääristynyt ja sekä hoitokeinot että masentuneiden sairaus sekoitetaan niin vahingollisesti toisiinsa, että työuupumuksesta selvinneet luokitellaan vahvemmiksi ihmisiksi kuin itse masennukseen sairastuneet heikoiksi ja laiskoiksi ihmisiksi masennuksen vuoksi työpaikalla sairasomaa pitävien ja työkyvyttömyys eläkkeelle siirtyneiden kohdalla. Työuupumus, kun poistuu edellä mainiuilla toimenpiteillä, masennus taas on yleensä uusiutuva sairaus, jossa on parempia ja huonompia jaksoja mahdollisesti jopa läpi elämän.

Toivonkin hartaasti ihmisten käyttävän omasta väsymyksestään, uupumuksestaan ja vitutuksestaan harkiten sanaa masennus. Toivon, että jonain päivänä työuupumus luokitellaan sairasloman arvoiseksi, jolloin sekä työoloihin kiinnitettäisi oikeasti huomiota ja masentuneiden ihmisten tilaan voitaisi keskittyä oikeita hoitokeinoja käyttäen ja ihmiset ymmärtäisivät masentuneen tilan olevan sairaudesta johtuva ei laiskuudesta eikä uupumuksesta.

Diagnoosien sekoittaminen on aiheuttanut myös yleislääkäreissä vaikeuksia ymmärtää näiden erot, jolloin masentuneet eivät saa oikeaa hoitoa eivätkä pääse erikoislääkäreiden vastaanotoille, kun taas työssäkäyvillä on mahdollisuus usein hakeutua suoraan yksityiselle puolelle hoitamaan uupumusta masennuksena. Molempi huonompi, sillä oikea hoito ei saavuta siinä tapauksessa kumpaakaan, masentunutta eikä uupunutta. Uupumus, kun ruokkii masennusta ja voi johtaa aivojen välitysaineiden muutoksiin ja seurauksena on lisää masentuneita ja vaikeammin hoidettavia potilaita.