Mä olen loistava kaikessa mitä teen, paljon parempi kuin muut. Työt sujuu lentäen, sosiaalinen minä on iloinen ja puhelias, kukaan ei ole tehokkaampi eikä älykkäämpi kuin minä. Muut puhuu mun selkäni takana, koska he ovat kateellisia erinomaisuudelleni. Jaksan olla aktiivinen työn ulkopuolellakin, teen enemmän ja ahkerammin kuin kukaan muu. Kykenen lukuisiin asioihin yhtäaikaa. Valvon vielä myöhään iltaan netissä, kertomassa elämänohjeita ja neuvomassa muita, miten asiat tulee hoitaa ja kuinka kaikista esteistä selviää, kun ottaa minusta mallia.

Totuushan on aivan toinen. Olen levoton, teen virheitä, olen epäluuloinen, ilkeä, mahtipontinen ja sietämätön, en omissa vaan muiden silmissä. Ajatuksen lento on käsittämätöntä ja asioita jää kesken, unohduksia sattuu, koska olen tehokas, saatan ajatella vaan jäljet alkavat pian näkyä ja muut saavat korjata virheitä. Roskapussi saattaa löytyä kaapista ja kännykkä katoaa kymmeniä kertoja päivässä. Se saattaa löytyä pestynä koneesta.

Nytkin oivallukseni tuntuvat hienoilta ja kirjoitus fiksulle ja juttu luistaa, mutta lukijan korvaan tämä todennäköisesti on yhtä sekavaa ja pomppivaa hölynpölyä. Minun mielestäni tietysti se on lukijan omaa tyhmyyttä ja kykenemättömyyttä lukemisen ymmärtämiseen. Olenhan loistava kirjoittaja ja tekstiä tulee ihan itsestään. Kirjoittamisen välissä pesen lattiat, haravoin pihaa ja välillä arkistoin papereita. Välillä ajatus on niin lennokasta etten muista mitä ajattelen, juttu luistaa niin etten muista mistä puhuin kaksi sekuntia sitten.

Tällaista on hypomania minulla. Kun itse sisällään tuntee erinomaisuutensa ja tehokkuutensa ylivoimaa, kuka haluaisi takaisin syksyn väsyneeksi omaksi itsekseen. Tässä tilssa juuri tuntee olevansa oma itsensä, olotila on mitä mainioin. Lääkäri ja ympärillä olevat ovat kuitenkin toista mieltä ja itsekin, jos järjellä ajattelee. Järki sanoo, että nyt hiljennetään vauhtia, mutta millään ei haluaisi hidastaa. Nythän remontin jälkeen sotkuinen ja hoitamaton koti kiiltää, pyykkikorin sisältö on pesty niin tyhjäksi, että ehtii pestä kaikki muutkin tekstiilit. Toisten jälkien siivoaminenkaan ei ole yhtään raskasta vaan tunnen olevani huippu mutsi ja puoliso, kun hoidan kaiken kuntoon.

Ai niin, matto jäi yöksi sateeseen ja en ole ihan varma, olenko syönyt tänäään, puhtaat sukat on jääkaapissa, mutta sellaista sattuu, olenhan tehokas. Taulut on väärillä paikoilla ja ne on pakko ottaa pois seiniltä, ehkä huonejärjestystäkin täytyy muuttaa?

Näistä läheiset kyllä huomaa etten ole kunnossa ja itsekin tiedostan sen, mutta silti on tylsää ajatella paluuta siihen harmaaseen itseeni, ehkä se onkin se sairas minä eikä tämä. Tiedän kuitenkin, että hypomaniassa uuvutan itseni loppuun ja tiedossa on totaalinen uupumus ja masennus, kaikesta vauhdikkaana tehdyistä virheistä, super-loistavista ideoista, joita olen muille esitellyt, aloittamistani uusista projekteista, joita en sitten enää jaksakaan jatkaa tai toteuttaa. Kropankin ehdin ajaa täysin loppuun ja sänky kutsuu.

Vaikka olo on nyt loistava, olen kuitenkin järjissäni ja otan lääkkeet sovitun mukaan, vaikka vastentahtoisesti. Hillitsen rahankäyttöäni antamalla luottokortin ja verkkotunnukset puolisolleni vaikka haluaisin mielummn ostaa kotiin kuntolaitteen, aloittaa uuden harrastuksen, ostaa uusia seksikkäitä alusvaatteita ja täysin itselleni tarpeettomat korkokengät, mieleni tekisi myös uutta autoa ja lukemattomia erilaisia huonekalujakin koti kaipaisi.

Lääkkeillä estän järkeni menetyksen ja estän itseäni keplottelemasta itselleni luottokorttia. Lääkkeillä estän hypomanian etenemistä maniaksi. Purkamalla energiaani siivoukseen ja kirjoittamiseen estän seinien kaatumisen päälleni ja toimimasta kuin pähkähullu ulkomaailmassa. Tämä on kuin olisi huumeissa, jossain vaiheessa tulee kuitenkin jälkeiset, krapula ja morkkikset. Muistelen alkoholin aiheuttamaa oloa ja tiedän, etten sitä halua. Koitan siis ajatella järjellä en tunteella ja jokainen pääsee vähemmällä. Sukat jääkaapissa vielä kestää jokainen, purjeveneen ostaminen olisi jo kyseenalaista, lentämään harjoittelu täysin naurettavaa ja vaarallista. Siksi sairasloma etten yllä liian korkealle ja ala lentää :)